Valitse sivu

…Jos metsään haluat mennä nyt Sä takuulla yllätyt. Jos metsään haluat mennä nyt, Näät sammalet myllätyt…

Jakamani blogipostaus kuusen pihkasaippuasta nostatti jonkin verran keskustelua siitä mitä metsässä saa tehdä ja mitä sieltä kerätä. Vai saako ensinkään. Moni metsän omistaja on harmissaan siitä että metsissä kulkevat vahingoittavat puita ja muuta kasvillisuutta ja koituu suoraan ansionmenetystä. Roskaamisesta puhumattakaan. Toisella puolella on jonkin verran epätietoisuutta jokamiesoikeuksista tai muista toiminta tavoista. Kannankin siis oman korteni kekoon valistuksen tiellä tämän aiheen osalta.

Mitä siis jokamiehenoikeus sanoo nimenomaan luonnontuotteiden keräämisestä metsistä.

 

Luonnontuotteiden kerääminen

Esimerkiksi rauhoittamattomia kukkia, metsämarjoja, sieniä ja maahan pudonneita oksia, käpyjä ja terhoja voi kerätä sieltä, missä liikkuminenkin on sallittua. Luonnonsuojelualueilla voi olla poimimista koskevia rajoituksia. Sammalta ja jäkälää ei saa kerätä ilman maanomistajan suostumusta.

Maa-ainekset kuten sora ja kivet kuuluvat maanomistajalle ja niiden ottamiseen tarvitaan maanomistajan suostumus. Kiviä voi ottaa vähäisessä määrin kaivosmineraalien löytämiseksi.

Rauhoitettujen kasvien ottaminen on kielletty.

Eläviä tai kuolleita puita ei saa kaataa tai vahingoittaa eikä niistä saa ottaa oksia, kuoria, käpyjä tai muita puun osia ilman maanomistajan suostumusta. Myös maahan kaatuneen puun ottamiseen tarvitaan maanomistajan suostumus. Maahan pudonneita risuja, lehtiä, neulasia, tuohta tai kaarnaa voi kerätä jokamiehenoikeudella. Kääpiä saa kerätä jokamiehenoikeudella puuta vahingoittamatta. Pakurikääpää ei saa ottaa, koska sen irrottaminen voi vahingoittaa puuta.

Eli ilman lupaa saa kerätä rauhoittamattomia kukkia, kasveja ja marjoja. Jos haluaa kerätä esimerkiksi pihkaa, sammalta, jäkälää, varpuja tai vaikka tuulen kaatamia puita, pitää siihen kysyä lupa metsän omistajalta.

Miksi sitten näin?

Metsä on yleensä omistajalleen yksi tulon lähde. Sekään ei kuitenkaan vain yksinomaan tuota sellaisenaan, vaan metsää pitää myös hoitaa, jotta sen tuottavuus säilyy. Tästä syntyy metsän omistajalle kuluja niin työtunneissa kuin materiaali hankinnoissakin. Puu joka on vahingoittunut ei välttämättä kelpaa lautapuuksi, joka tarkoittaa taasen sitä että siitä saa vähemmän rahaa, kun se joudutaan myymään energiakäyttöön. Puhumattakaan tappioista jotka syntyy istutetun taimikon tuhoamisesta. Metsänomistajat eivät ole kuitenkaan ainoita häviäjiä tässä asiassa. Sammaleet ja jäkälät uusiutuvat hitaasti ja marjasato kärsii jos varpuja katkotaan liiaksi. Usein kuulee puhuttavan siitä että ”eivät ne marjat sieltä metsistä minnekään katoa”, mutta valitettavasti näin ei kuitenkaan ole; mm. mustikka on vähentynyt 50% 1950 luvulta lähtien. Tähän vaikuttaa tietenkin monet asiat metsien hyötykäytön lisäksi, kuten pölyttäjien väheneminen ja ihmisen käyttämät ympäristömyrkyt mm. viljelyssä. Tälläiset asiat muistamalla, omalla käytöksellämme ja valinnoillamme voimme kuitenkin tähänkin asiaan vielä vaikuttaa. 

Miten toimia?

Kysy lupa. Jos et tiedä kuka omistaa; selvitä. Mistä? Yksi vaihtoehto on kysyä asiaa lähimmästä asutuksesta. Jos se tuntuu kuitenkin liian tungettelevalta, niin omistajan voi selvittää puhelinsoitolla Maanmittauslaitokselle numerosta 029 530 1100 (vaihde). Heidän sivuiltaan löytyy myös Karttapalvelu jota kautta asian voi myös (ilmeisesti) selvittää. Siitä tosin täytyy todeta että ko. palvelun käyttöominaisuuksien kanssa on menty aika pahasti ”metsään”. Tässä voisi olla tilausta helppo käyttöiselle ja mukana aina kulkevalle puhelinaplikaatiolle. *Vink, vink. 

Olen taipuvainen uskomaan että kohteliaasti kysymällä ja kiittämällä pääsee tässäkin asiassa pitkälle. Veikkaukseni on että lupa yleensä heltiää. Samalla voi saada vinkkejä ja ohjeistustakin mistä kerätä ja miten toimia kaikkien kannalta oikeaoppisesti. Varmasti ei myöskään yhtään haittaisi jos joskus kiikuttaisit metsänomistajalle jotain omistasi. Itse vien ajoittain kananmunia. Jos lupaa ei heltiä niin siihenkin on silloin varmasti jokin syy ja onhan meillä täällä metsiä. 

Rajan veto on vaikeaa. Kuusen pihkaa voi hyvinkin kerätä ilman että vahingoittaa puuta. Puihin ilmestyy vuotavia ruhjeita ja haavoja ihan luonnonvoimienkin tekeminä. Hakkuualueilta löytyy metsäkoneiden runnomia puita joista vuotaa pihkaa. Kuusenkerkkä sesonki on parhaimmillaan juuri nyt. Jos halajat vähän omiin tarpeisiin niin samaten hakkuu alueita voi ajatella hyödyntävänsä. Pientareilla tai sähkölinjonen alla kasvavat käkkyräiset kuuset tuskin kärsivät suuresti jos niistä poimit vitamiinipommit mukaasi. Omaa harkintakykyä käyttämällä kivaa riittää kaikille. 

Muutama ajatus ”maalaisjärjen” käytöstä luonnossa.

Meillä jokaisella sitä on. Maalaisjärkeä siis. Haluan uskoa että suurin osa ajattelemattomaltakin tuntuvasta toiminnasta johtuu kuitenkin enimmäkseen siitä tiedon puutteesta. Tai siitä että sitä tietoa ei ole sisäistänyt ajatuksella. Mutta toki, meitä on moneksi. Siksi meillä on yhteiset ”pelisäännöt” ja lait, joiden avulla selviämme täällä yhdessä arjen haasteista suht sovinnolla. Niihin usein turvaudutaan kun ristiriitoja on päässyt syntymään. Mukavaa tietenkin olisi että pystyisimme elelemään täällä muita ja muiden omaa kunnioittaen ilman joskus kovin kömpelöiltä ja jopa epäjohdonmukaisiltakin tuntuvia sääntöjä. 

Oikeastaan kaikki suomalaiset ovat metsänomistajia ja omistamiseen liittyy myös vastuuta. Vastuuta myös toisistamme. Kun huomaamme että joku toimii vastoin sovittuja pelisääntöjä on sillä suuri vaikutus miten asiasta huomautamme. Ohjaammeko ja opastammeko vaiko vedämmekö huutomerkillä varustetun punaisen kortin takataskustamme. Jokainen voi miettiä kumpi vaihtoehto on tehokkaampi. Käytöstämme ja ajatuksiamme ohjailee tietenkin aiemmat kokemuksemme ja jos kurjia sattumia on kovin paljon on silloin tietenkin vaikempaa pysyä objektiivisena, mutta jos aina kohtaamme kanssa kulkijamme huonojen ennakko olettamusten kanssa niin silloin kaikki näyttävät välinpitämättömiltä pahantekijöiltä. 

Huomioidaan myös se että meidän jokamiesoikeus järjestelmämme on hyvin ainutlaatuinen koko maailman mittakaavassa. Metsä on ikiaikainen osa meitä suomalaisina ja ihmisinä. Se pitää meistä huolen jos me pidämme siitä huolen.  Metsä kuuluu meille kaikille ja niin kuuluu vastuu sen huolehtimisestakin. 

Pin It on Pinterest