Valitse sivu

Pihkasalvan kliinisesti todistetut vaikutukset haavojen ja erinlaisten ihotulehdusten hoidossa ovat yleisesti tiedossa, mutta mitäpä jos sitä lisäisi saippuaan? Tämä aina ajoittain ohi kiitävä kysymys pysähtyi taas kohdalle, kun eräässä kansainvälisessä saippuaryhmässä käynnistyi saippuan valmistushaaste. Ryhmä on tarkoitettu vain luonnollisia aineksia käyttäville saippuamaakareille ja haasteen aiheena oli tehdä sellainen saippua jota ei ole vielä koskaan valmistanut ja käyttää siinä jotakin paikallista ainesosaa. Ajatuksesta oli siis ryhdyttävä toimeen. Tälläiset haasteet ovat omiaan (ainakin minun) motivaatiolle ja taitojen kehitykselle. Ne pakottavat hieman miettimään asioita uudesta lähestymiskulmasta. Oli mielenkiintoista tutustua muidenkin töihin, sieltä tuli paljon uutta tietoa.

Täällä meillä päin kasvaa kosolti sellaisia kuusia, jota luonnostaan tarjoilevat runsastakin pihkasatoa. Tykkäämme kuljeskella paljon metsissä ja keräillä sieltä löytyvia hyödykkeitä. Tässä projektissa minua avusti vanhempi poikani, joka osoittautui varsin tarkaksi pihkabongariksi. Saimmekin siis oikein runsaan saaliin pehmoista ja hyvälaatuista kuusen pihkaa. Seuraavaksi se piti saada sellaiseen muotoon että siitä pystyy jatkojalostamaan salvaa ja saippuaa. Päätin uuttaa pihkan supisuomalaiseen rypsiöljyyn.

(Rypsiöljy saa mielestäni liian vähän arvostusta osakseen. Siinä on runsaasti mm. oleiini- ja linolirasvahappoja, jotka ovat niitä ihoa helliviä rasvahappoja. Lisäksi sitä saa puhtaasti kotimaisena. Varsin hyvä vaihtoehto esimerkiksi oliviiöljylle.)

Pihkan uuttamisessa ja ylipäätään pihkan käsittelyssä kannattaa käyttää sellaisia astioita ja välineitä jotka voi suosiolla uhrata vain pihkan käsittelyyn jatkossakin. Pihka on nimittäin sen verran tiukkaa tököttiä että sitä ei välttämättä saa astioista kokonaan irti millään. Uuttaminen kannattaa tehdä vesihauteessa ja miedolla lämmöllä. Liiaksi kuumetessaan pihka alkaa muuttua tervaksi, joka onkin sitten toinen juttu. 

Kuumenemisprosessissa siihen voi alkaa myös syntyä karsinogeenejä. Lämmitä siis hitaasti, koko ajan hämmentäen ja vain sen verran että pihka sulaa öljyn joukkoon. Sivutuotteena tulee yllättävänkin paljon roskaa ja sulamatonta sitkeää töhnää. Se on kuitenkin helppo suodattaa pois, kaatamalla pihka ja öljyseos esimerkiksi vaippaharson läpi. Jos haluaa selvittää tarkasti seoksen pihkaprosentin niin kaikki purkit ja ainekset kannattaa mitata tarkasti ennen ja jälkeen käsittelyn. Tämän pihkaöljyn pihkaprosentti on 50%. Tuoksu on todella voimakas. Itse tykkään kovasti. Olen aina halunnut saada metsän tuoksun vangittua purkkiin ja täytyy sanoa että nyt olen aika lähellä onnistumista!

Sitten tehdään saippuaa! Tein muutamia koe-eriä vähän erinlaisilla resepteillä. Tässä niistä kaksi. Tällä ensimmäisellä otin osaa mainitsemaani saippuahaasteeseen; suolasaippua (soleseife), jossa on runsaan pihka määrän lisäksi kookosrasvaa, sheavoita ja rypsiöljyä ja piharatamoteetä. Ei lisättyä väriä tai tuoksua. Puhtaasti koristeeksi laitoin mukaan vähän keräämääni sammalta. Saippuamassa ”jäsähti” silmänräpäyksessä, kun lisäsin joukkoon pihkaöljyn ja se näkyy hieman rosoisena ulkomuotona, mutta olen silti erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Yllätyksekseni saippua tuoksuu edelleen vahvasti kuusimetsälle, vaikka oletin että tuoksu haihtuisi ajan myötä. 

Toisessa saippuassa on pihkan ja rypsiöljyn lisäksi hieman kookosrasvaa, hunajaa ja kananmunaa. Halusin saada tuoksumaailmaan vähän vivahteikkuutta, joten lisäsin joukkoon hieman seetrin, rosmariinin, appelsiinin ja nerolin eteerisiä öljyjä. Onnistuin yllättävän hyvin tuoksuyhdistelmässä. Saippua tuoksuu aivan kielometsälle! Alkuun olin sitä mieltä että laitoin ihan liikaa nerolia, mutta nyt tuoksu tuntuu olevan asettunut. Saippuaa tehdessä massa kuumeni voimakkaasti, vaikka yritin viilentää aineksia. Muunmuassa pihka ja hunaja nostavat lämpötilaa. Siitä johtuen saippuan sisälle syntyi ”lämpötunneleita”, jotka näkyvät läheltä katsottuna huokoisuutena. Ei siis saippua kauneimmasta päästä, mutta fantastinen muilta ominaisuuksiltaan.

Kummatkin saippuat ovat ihania. Tuossa tumman värisessä vaahto on suurempi kuplaista. Valkeassa on tiivis kestävä ja kermainen vaahto. Kummatkin ovat silkkisen tuntuisia, pesevät hellästi eivätkä kuivata. Iholle jää ihana tuoksu kummastakin. Valkeaa saippuaa olen käyttänyt kasvojen pesuun ja se on ehdottomasti uusi suosikkini. 

Pihkassa on terpeenejä ja terpenoideja, jotka ovat ns. haihtuvia öljyjä. Niitä löytyy mm. eteerisistä öljyistä. Ne antavat havupuille niiden tuoksun. Näiden lisäksi pihkassa on erinlaisia stilbeenejä, tanniineja, lignaaneja ja flavonoideja

 

Saako nyt sanoa että WAU!  Koska en ole alan ekspertti niin en lähde tekemään sen suurempia terveysväittämiä pihkan käytöstä saippuassa. Tässä yksi gradu aiheesta, jos asia kiinnostaa enemmänkin. Tässä taas yksi hyvä syy halata muutamaa puuta seuraavalla metsäreissulla. 

Asiaa jokamiehenoikeuksista

Edit: Tämä blogikirjoitus on nostattanut hieman keskustelua siitä mihin metsässä touhutessaan tarvitsee luvan.

Pin It on Pinterest