Valitse sivu

savonlacarita2

Olen R A K A S T U N U T. Taas.

Tämä saippuan valmistaminen tuntuu vain antavan ja antavan. Koko ajan oppii lisää ja oivaltaa uusia juttuja. Erinlaisia saippuan valmistus metodeja tuntuu olevan yhtä monta kuin saippuan tekijääkin. Ei ole vättämättä sellaista yhtä oikeaa tapaa. Mikä on tietenkin sekin hienoa, sillä muuten kaikki tietenkin valmistaisi samanlaista saippuaa. Eroja toki lopputuloksissa on. Tämä voi toki aiheuttaa vähän hämmennystä selkeitä ohjeita rakastavalle ja itsenäisesti opiskelevalle saippuan tekijälle. Enimmäkseen olenkin nyt touhunnut kylmäprosessin parissa. Joitakin kertoja olen kokeillut jotain vähän kuumaprosessia muistuttavaa tapaa, mutta nyt päätin kokeilla ns. pitkän kaavan mukaan. Ja voin sanoa että kyllä kannatti!

Kylmä- ja kuumaprosessi eroaa toisistaan siten että kylmäprosessissa täydellinen saippuoituminen tapahtuu tekohetkestä kolmen ensimmäisen vuorokauden aikana ja tarvitsee yleensä hieman pidemmän tekeytymisjakson jolloin ylimääräinen vesi haihtuu pois. Kuumaprosessissa saippuoitumista nopeutetaan lämmönavulla, jolloin saippuoituminen on tapahtunut muutamassa tunnissa. Kuumaprosessissa ns. ylirasvoitusrasvat (joka on sitä iholle jäävää rasvaa. Ilman sitä ihosta tulisi hilseilevä rusina.) voi määrittää itse, koska ne lisätään saippuaan vasta kun seoksen saippuoituminen on valmis ja lipeää ei enää ole vapaana. Näin voi varmistua siitä että joku vähän arvokkaampi  öljy tai rasva jää hoitavaksi lopputuotteeseen. Kylmäprosessissa tämä on arpapeliä sillä kaikki rasvat lisätään ennen kuin seos on käynyt saippuoitumisen vaiheet läpi. Kylmäprosessissa taas on mahdollista saada mm. hienoja kuviointeja aikaiseksi ja onkin monen silmään miellyttävämmän näköistä. Kuumaprosessi saippua on paljon tönkömpää tavaraa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että toinen olisi toistaan välttämättä parempi. Ainakaan minä en ole vielä tarpeeksi pätevä tekemään tälläistä paremmuus päätöstä.

Löysin eräältä ulkomaiselta saippuafoorumilta palashampoo reseptin, jota oli kovasti kehuttu. Resepti on alunperin kirjoitettu kuumaprosessille, joten ajattelin että se toimisi ihanteellisena testi reseptinä tälle menetelmälle. Resepti löytyy tämän artikkelin lopusta.

Tässä kuumaprosessi menetelmässä tarvitset muiden saippuan valmistus tervikkeidesi lisäksi  haudutuspadan. Toki kattila ja vesihaudekin on vaihtoehto, mutta suosittelen lämpimästi hommaamaan sähköllä toimivan haudutuspadan. Ne eivät hurjia maksa. Itse taisin maksaa omastani alle 20€. 

Kun olet tehnyt kaikki alkusäädöt, mitannut ainekset omiin astioihinsa ja pukenut suojavarusteet, niin sulata kovat rasvat. 

 
Sulata kovat rasvat

 

Seuraavaksi lisää lipeä varovasti omenasiiderietikan joukkoon ja hämmennä kunnes kaikki lipeä on sulanut. Anna jäähtyä. Kun rasvat ovat sulaneet voit yhdistää öljyt niihin. Sekoita hyvin ja anna jäähtyä tovi. Nyt voit yhdistää lipeänesteen öljyseokseen. 

 
Yhdistä lipeäneste öljyihin

 
Aika surrutella sauvasekoittimella

Kiisselivaihe saavutettu. Tästä alkaa kuumaprosessi.

Surruttele sauvasekoittimella kunnes saavutat paksun kiisselivaiheen. Tästä alkaa itse kuumaprosessi. Saavutettuasi kiisselivaiheen kylmäprosessissa, lisättäisiin tässä kohtaa mahdolliset värit ja tuoksut ennen muottiin kaatamista. Kuumaprosessissa laitamme haudutuspadan matalalle lämmölle ja kannen päälle. Sitten vaan jännityksellä odotamme ja seuraamme tapahtumia. Pataa ei kuitenkaan kannata jättää täysin huomiotta, sillä jos pata on kovin täysi niin seos voi lämmetessään tursua yli. Jos alkaakin siis näyttää siltä niin sekoittele massaa ajoittain, jotta siihen muodostunut ilma pääsee pois.

Nyt annamme padan olla n. tunnin ennen kuin sekoitamme seosta ensimmäisen kerran. Huomaat kuinka massa alkaa ”pursuilemaan” padan reunoilla. Ei hätää. Se ei pala pohjaan. Tässä vaiheessa saatat huomata että öljyt älkavat erottua seoksesta. Ne kuitenkin yhdistyvät massaan takaisin kun reippaasti sekoitat lastan kanssa. Massa on tässä vaiheessa sekoituksen jälkeen omenahillomaista.Sitten laitamme taas kannen päälle ja annamme olla toisen tunnin. 

 
Tältä massa näyttää ensimmäisen sekoituskerran jälkeen.

Seuraavalla sekoitus kerralla massan olisi pitänyt saavuttaa geelivaihe. Sekoitettaessa sen koostumus on hieman läpikuultavaa ja vaseliinimaista, joskin jämäkämpää. Tässä vaiheessa voimme tehdä ns. kielitestin. Otamme pienen nokareen massaa sormiemme väliin. Pyörittelemme sen viilemmäksi samalla tunnustellen koostumusta. Sen pitäisi tuntua vähän vahamaiselta. Varovasti kosketamme kielenpäällä massaa. Jos saat pieneltä sähköiskulta tuntuvan näpäytyksen on massassa vielä vapaata lipeää ja sen tulee antaa vielä rauhassa hautua. Tässä vaiheessa padan voi kuitenkin jo laittaa pois päältä. Huomaat sen kyllä kun saippuoituminen on kokonaan valmis, usko pois.

 
Kuumaprosessin viimeinen vaihe.

 

Kun saippua ei enää anna ”sähköiskuja” niin tulee viimeinen vaihe; ylirasvoitus, loput nesteestä eli tässä tapauksessa etikasta, eteeristen öljyjen lisääminen ja muotitus. Kuumaprosessi menetelmä on siitä mukava että minkään vaiheen kanssa ei tarvitse kiirehtiä, joten lisukkeidenkin kanssa voi ottaa oman aikansa. Massan lämpötilaa kannattaa seurata, ettei esim. eteeriset öljyt kiehu pois.

 
Uutettua rosmariiniöljyä, viinirypäleensiemenöljyssä.

Ylirasvoitus ja omenasiiderietikkaa

Kun olet tyytyväinen koostumukseen voit lusikoida massan haluamaasi muottiin.

 
Muotissa

Saippuasta saa siistimmän muottia tukemalla.

Saippua on jäähtynyt.

Valmis leikattavaksi.

 

Tämän lisäksi valmistin tätä reseptiä hieman mukaillen toisen saippuan. Halusin tästä hyvin hoitavan, joten laskin ylirasvoitusprosentiksi 10%. Hoitaviksi rasvoiksi valitsin Sheavoita, Kookosvoita ja viinirypäleensiemenöljyä. Nesteiksi laitoin osan kahvia ja osan omenasiiderietikkaa. Lisäksi laitoin 1tl kaakaojauhoa väriä ja tuoksua antamaan. Lopputulos oli todella onnistunut ja sen ansiosta olen täydellisen myyty tähän menetelmään. Vaikka kuumaprosessissa saippuoituminen on jo tapahtunut, niin saippuaa silti suositellaan pidettäväksi kuivumassa muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Tuona aikana saippua saattaa hieman miedontua ja ylimääräinen kosteus haihtuu. Näin se kestää käytössä paremmin. Testasin kumpaakin saippuaa kuitenkin jo seuraavana päivänä. Palashampoo tuoksui ihanasti laventelille ja rosmariinille, sekä vaahtosi upeasti. Pesin hiukseni sillä, mutta ainakaan tältä istumalta se ei vielä vakuuttanut minua. Hiukset tulivat kyllä puhtaiksi. Kampaaminenkin sujui hyvin ilman hoitoainetta, mutta kuivuttua ne olivat hieman lituskat ja mattapintaiset. Auttaisikohan tähän esimerkiksi etikkahuuhde tms. pitää vielä testata. En siis ainakaan vielä ole nakkaamassa kaupan shampoita menemään. Palashampoohan on aivan eri asia kuin nestemäiset kaupan shampoot ja toimii aivan eri tavoin, mutta en aio nyt kirjoittaa sitä enempää.

Jos pähkäilet niin kuin itse pähkäilin miten ylirasvoitus lasketaan niin voit laskea sen suurinpiirtein seuraavalla kaavalla, jos sinulla on öljyjä ja rasvoja yhteensä 500g ja haluat ylirasvoitusprosentiksi 10%.

500 x 0,10 = 50g

Muista aina tarkistaa mahdolliset muutokset reseptiin lipeälaskurilla, jotta ei käy vahinkoja. Kuumaprosessi reseptejä tehdessä pitää muistaa muuttaa laskurissa ylirasvoitusprosentti nollaksi.

Kahvikaakaosaippuani oli todella onnistunut ja sai fanfaarit soimaan päässäni! Se tuoksui ihan pehmeälle ilman ylimääräisiä tuoksuja, vaahto oli runsasta ja hyvin kermaista. Se pesi puhtaaksi, mutta suihkun päätteeksi iho ei kiristänyt yhtään vaan oli ihanan pehmeä ja ravitun tuntuinen. Kasvosaippuaan ehkä vielä lisäisin ylirasvoitusta hieman, mutta muutoin tämä saippua on napakymppi! 

savonlacarita3

[yumprint-recipe id=’2′] 

Pin It on Pinterest